Muistio julkisen sektorin käyttöön

ICF-luokitus oppimisen tuen uudistuksen toteutuksessa
ja monialaisessa yhteistyössä

Muistio julkisen sektorin käyttöön

Asia: Toimintakykytiedon (ICF) systemaattisen käytön merkitys oppimisen tuen uudistuksen toimeenpanossa ja vaikuttavuuden seurannassa sekä monialaisessa yhteistyössä

Kohderyhmä: Varhaiskasvatus, esi- ja perusopetus, toinen aste, neuvolatoiminta ja opiskeluhuolto

1. Tiivistelmä

Suomessa on käynnissä samanaikaisesti useita uudistuksia, jotka kaikki koskettavat lapsen ja nuoren tuen tarpeen tunnistamista ja dokumentointia: perusopetuslain oppimisen tuen uudistus, sosiaalihuollon Kanta-velvoite sekä toisen asteen rahoitusuudistus. Yksikään näistä ei kuitenkaan tällä hetkellä nojaa yhtenäiseen, kansainvälisesti standardoituun tapaan kuvata lapsen toimintakykyä. Tuen tarve ilmaistaan tällä hetkellä pääasiassa hallinnollisina luokkina (yleinen, tehostettu, erityinen tuki, ryhmämuotoiset tukimuodot, oppilaskohtaiset tukitoimet) tai yksittäisinä mittareina (esim. arvosanakeskiarvo), jotka eivät kerro, mihin toimintakyvyn osa-alueeseen tuen tarve kohdistuu.

Maailman terveysjärjestön WHO:n toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden luokitus (ICF) tarjoaa tähän valmiin, jo kansainvälisesti käytössä olevan viitekehyksen. Tässä muistiossa esitetään, miksi ICF-pohjaisen toimintakykytiedon systemaattinen kerääminen kannattaisi ottaa osaksi oppimisen tuen uudistuksen toimeenpanoa, vaikuttavuuden arviointia ja monialaista yhteistyötä, millaista hyötyä siitä syntyisi yksilö-, yksikkö-, alue- ja kansallisella tasolla, ja millaisia taloudellisia vaikutuksia varhaisemmalla ja tarkemmalla tuen kohdentamisella voidaan tutkitun tiedon valossa perustellusti odottaa.

2. Tausta: uudistukset tarvitsevat yhteisen kielen

Perusopetuslain oppimisen ja koulunkäynnin tuen uudistus tuli voimaan 1.8.2025, ja lain 20i § oppilaan tuen tarpeen arvioinnista vamman, sairauden tai toimintakyvyn rajoitteen perusteella tulee voimaan 1.8.2026. Samaan aikaan sosiaalihuollon Kanta-velvoite (laki 703/2023) tulee voimaan 1.9.2026 ja edellyttää rakenteista kirjaamista, joka on yhteensopivaa terveyspalveluiden kanssa. Ammatillisen koulutuksen rahoitusmalliin tulee vuodesta 2026 alkaen uutena kriteerinä opiskelijan lähtötaso.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on käynnistänyt vuoden 2026 alusta kolmevuotisen tutkimuksen, jolla seurataan uudistetun lainsäädännön toimeenpanoa; seurannan keskiössä ovat opettajien kokemukset uudistetuista tuki-toimista sekä paikallisten linjausten ja koulujen käytännön toteutuksen tarkastelu. Tämä tuottaa arvokasta tietoa toimeenpanon prosessista, mutta ei vastaa kysymykseen, mihin lapsen tai nuoren toimintakyvyn osa-alueisiin tuki todellisuudessa kohdistuu ja miten toimintakyky kehittyy tuen myötä. Tilastokeskuksen ja Vipusen tiedonkeruut kuvaavat tuen määriä ja muotoja, eivät sen sisältöä.Tämä on kansallisen tietopohjan aukko.

3. ICF lyhyesti

ICF (International Classification of Functioning, Disability and Health) on WHO:n vuonna 2001 hyväksymä kansainvälinen luokitus, joka kuvaa toimintakykyä ja toimintarajoitteita neljän osa-alueen kautta: kehon toiminnot ja rakenteet, suoritukset, osallistuminen sekä ympäristö- ja yksilötekijät. ICF ei ole diagnoosiluokitus eikä korvaa lääketieteellistä tai psykologista tutkimusta – se kuvaa, miten diagnoosista, elämäntilanteesta tai kehitysvaiheesta riippumatta henkilön arki ja toimintakyky käytännössä näyttäytyvät ja mihin tuki tulisi kohdentaa.

ICF:ää käytetään Suomessa jo useilla sosiaali- ja terveydenhuollon osa-alueilla, ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ylläpitää siihen liittyviä kansallisia koodistoja (Termeta, Sosmeta). ICF:n vahvuus koulutuksen ja sotepalveluiden rajapinnassa on juuri sen sektorineutraalius: sama käsitteistö toimii sekä opettajan, erityisopettajan, kuraattorin, terveydenhoitajan että sosiaalityöntekijän työvälineenä.

Kuvio 2. ICF kuvaa toimintakykyä neljän osa-alueen kautta, ei diagnoosina.

4. Kansainvälinen vertailu: missä Suomi on

WHO:n 191 jäsenmaata hyväksyivät ICF-luokituksen kansainväliseksi standardiksi jo vuonna 2001. Useat maat ovat sen jälkeen tehneet ICF:stä lakisääteisen perustan koulun tuen tarpeen arvioinnille – Suomi ei toistaiseksi ole niiden joukossa, vaikka valmiudet siihen ovat monessa mielessä jo olemassa.

• Portugali velvoitti ensimmäisenä maana (2008) käyttämään ICF:ää koulujen tuen tarpeen arvioinnissa: oikeus tukeen ratkeaa toimintakyvyn, ei diagnoosin perusteella.
• Italiassa (2017/2019) ICF-pohjainen toimintakykyprofiili on vammaisuuden perusteella tukea saavan oppilaan henkilökohtaisen opetussuunnitelman (PEI) lakisääteinen perusta.
• Sveitsi standardoi ICF-pohjaisen arviointimenettelyn kaikkiin 26 kantoniin vuonna 2011, ja Saksa velvoitti ICF-pohjaisen tarvearvioinnin kuntoutuksessa vuonna 2018 (BTHG-laki).
• Ruotsissa Socialstyrelsenin IBIC-malli rakentaa sosiaalipalvelut ICF:n varaan, mutta koulu ei toistaiseksi ole mallissa mukana – sama rajaus, joka koskee tällä hetkellä myös Suomea.

Suomessa ICF suomennettiin jo vuonna 2004, mutta käyttöönotto on edennyt hitaasti. Pullonkaula ei ole ollut luokitus itsessään vaan osaaminen ja arjen työkalut: Kela on edellyttänyt ICF-pohjaista kirjaamista kuntoutuksen palveluntuottajiltaan jo vuosikymmenen ajan, ja THL:n kirjaamisoppaat velvoittavat ICF:n käyttöön sosiaalihuollossa syksystä 2026 alkaen. Sivistyspalvelut sen sijaan ovat toistaiseksi kokonaan sekä terveydenhuollon että sosiaalihuollon Kanta-tietorakenteiden ulkopuolella – juuri siinä palvelussa, jossa lapsi arkeaan viettää, ei vielä tuoteta kansallisesti yhteismitallista toimintakykytietoa.

Kansainvälinen kokemus viittaa siihen, että ICF juurtuu käytäntöön, kun kolme ehtoa täyttyy samanaikaisesti: velvoittava lainsäädäntö, arjen käyttöön soveltuvat työkalut sekä riittävä koulutus. Suomessa lainsäädännöllinen paine on nyt syntymässä (perusopetuslaki §20i, sosiaalihuollon Kanta-velvoite), mutta koulutuksen ja arjen työkalujen kehittyminen ei vielä etene samaa tahtia – tämä ero on kansainvälisen vertailun keskeisin opetus Suomelle.

5. ICF elinkaaren nivelvaiheissa

Neuvola

Äitiys- ja lastenneuvola tavoittaa lähes koko ikäluokan säännöllisin määräaikaistarkastuksin jo ennen kouluikää. ICF-pohjainen kirjaustapa mahdollistaisi sen, että neuvolassa havaittu varhainen tuen tarve kuvataan samalla käsitteistöllä, jota varhaiskasvatus ja myöhemmin koulu käyttävät – jolloin havainto on kaikkien ammattilaisten käytössä suostumuksen mukaan, eikä tieto katoa siirryttäessä palvelusta toiseen.

Varhaiskasvatus ja esiopetus

Varhaiskasvatussuunnitelman ja esiopetuksen opetussuunnitelman perusteiden päivitykset korostavat lapsen tuen tarpeen tunnistamista osana arkea. ICF antaa tähän jäsennellyn tavan kuvata lapsen toimintakykyä ilman diagnoosia ja ilman leimaavaa kieltä, mikä sopii varhaiskasvatuksen ennaltaehkäisevään luonteeseen.

Perusopetus

Perusopetuslain 20i § edellyttää oppilaan tuen tarpeen arviointia ja kuvausta. ICF tarjoaa tähän valmiin, kansallisesti yhtenäisen rakenteen, joka vähentää paikallisten tulkintaerojen riskiä – Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (Karvi) on toistuvasti nostanut esiin, että paikallisen tason tulkinnat ohjausdokumenttien kirjauksista vaihtelevat ja haittaavat tavoitteiden saavuttamista.

Opiskeluhuolto

Opiskeluhuolto on rakenteellisesti moniammatillinen: kuraattori, psykologi, terveydenhoitaja ja opettaja tarkastelevat samaa oppilasta eri käsittein. ICF toimisi opiskeluhuoltoryhmän yhteisenä kielenä, joka vähentää tiedon kokoamiseen kuluvaa aikaa monialaisissa palavereissa ja parantaa siirrettävyyttä sektorista toiseen.

Toinen aste

Toisen asteen rahoitusmalliin tulee vuodesta 2026 uutena kriteerinä opiskelijan lähtötaso, joka perustuu perusopetuksen päättötodistuksen keskiarvoon. Opetusalan ammattijärjestöt ovat huomauttaneet, ettei keskiarvo tai aiempi koulutustausta kerro suoraan opiskelijan tuen tarpeesta. ICF-pohjainen toimintakykykuvaus, joka siirtyisi oppilaan mukana perusopetuksesta toiselle asteelle, antaisi vastaanottavalle oppilaitokselle heti konkreettisemman perusteen kohdentaa oppimisen tukea ja erityistä tukea kuin pelkkä numeerinen lähtötaso.

Kuvio 3. Nykytilassa tuen tarve arvioidaan uudelleen joka nivelvaiheessa. ICF mahdollistaisi jatkuvan tiedon.

6. ICF tuen oikean tason määrittelyssä

ICF-pohjainen toimintakykykuvaus ei ainoastaan tunnista tuen tarvetta – se auttaa myös ratkaisemaan, millä tasolla ja missä muodossa tukea tulisi antaa. Tämä on käytännössä yksi vaikeimmista arjen kysymyksistä sekä varhaiskasvatuksessa että koulussa, ja sitä on tähän asti ratkottu paljolti ammattilaisen omaan tulkintaan nojaten.

Varhaiskasvatus: tehostettu vai erityinen tuki

Varhaiskasvatuksessa tuki porrastuu edelleen yleiseen, tehostettuun ja erityiseen tukeen. Rajanveto tehostetun ja erityisen tuen välillä on usein tulkinnanvarainen, kun käytettävissä ei ole yhtenäistä tapaa kuvata lapsen toimintakykyä. ICF-pohjainen profiili tekee näkyväksi, kuinka laaja-alaisesti ja kuinka monella toimintakyvyn osa-alueella lapsen tuen tarve ilmenee, mikä antaa konkreettisemman perusteen sille, riittääkö tehostettu tuki vai tarvitaanko erityistä tukea.

Perusopetus: ryhmämuotoinen vai oppilaskohtainen tuki

Perusopetuksen uudistuksessa 1.8.2025 alkaen luovuttiin vanhoista yleisen, tehostetun ja erityisen tuen tasoista. Tuki jäsentyy nyt ensisijaisesti ryhmäkohtaisena tukena osana normaalia opetusta, ja vasta jos ryhmässä annettava tuki ei riitä, oppilas siirtyy oppilaskohtaisen tuen piiriin. Tähän rajanvetoon soveltuu ICF-pohjainen toimintakykykuvaus: kuvaako oppilaan tuen tarve koko ryhmälle yhteistä ilmiötä, vai onko kyse yksilöllisestä, laaja-alaisesta rajoitteesta, joka edellyttää oppilaskohtaista suunnittelua.

laaja-alaisesta rajoitteesta, joka edellyttää oppilaskohtaista suunnittelua.

Huomio: ryhmämuotoisen tuen dokumentointi ei ole velvoittavaa. Opetus- ja kulttuuriministeriön oman ohjeistuksen mukaan ryhmäkohtaiset tukimuodot eivät edellytä hallintopäätöstä eivätkä oppilaskohtaista suunnitelmaa – ainoastaan tukeen käytettävä vähimmäistuntimäärä on velvoittava. Tämä tarkoittaa, että merkittävä osa annetusta tuesta jää dokumentoimatta.   Kun ryhmämuotoisen tuen vaikutusta ei dokumentoida, on jälkikäteen vaikea osoittaa, mitä oppilaalle on jo kokeiltu ennen oppilaskohtaiseen tukeen siirtymistä – mikä heikentää oppilaan asemaa, jos tuen riittävyys myöhemmin kyseenalaistetaan esimerkiksi huoltajan, koulun tai aluehallintoviraston toimesta.   ICF-pohjainen toimintakykytieto voisi täyttää tämän dokumentointiaukon ilman, että ryhmäkohtaiseen tukeen tarvitsee palauttaa raskaita yksilöllisiä hallintopäätöksiä.

7. Iso kuva: ICF-tiedon merkitys neljällä tasolla

ICF-tiedon arvo syntyy siitä, että samaa jäsennystä voidaan hyödyntää neljällä toisiinsa kytkeytyvällä tasolla:

Kuvio 4. Sama ICF-jäsennys kytkee yksilö-, yksikkö-, alue- ja kansallisen tason toisiinsa.

8. Vipunen ja ICF-data

Opetushallinnon tilastopalvelu Vipunen kokoaa nykyisin tietoa mm. oppilasmääristä, tukimuodoista ja niiden yleisyydestä. Se ei sisällä tietoa siitä, minkälaiseen toimintakykyyn tuki kohdistuu. Jos Vipunen sisältäisi aggregoitua, tunnisteetonta ICF-dataa koulu-, kunta- ja aluetasolta, kansallinen tietopohja muuttuisi laadullisesti:

• Nykyinen tilastotieto (kuinka moni saa tukea, missä muodossa) täydentyisi sisältötiedolla (mihin toimintakyvyn osa-alueeseen tuki kohdistuu ja miten se kehittyy).
• OKM:n käynnissä olevaa seurantatutkimusta – joka nojaa pääosin opettajien kokemuksiin ja paikallisten linjausten tarkasteluun – voitaisiin täydentää objektiivisemmalla, oppilaan toimintakykyyn perustuvalla mittarilla.
• Alueiden ja koulutuksen järjestäjien väliset erot tuen kohdentumisessa tulisivat vertailukelpoisesti näkyviksi, mikä tukisi yhdenvertaisuustavoitetta, jota hallitusohjelmassakin korostetaan.
• Pitkän aikavälin seuranta mahdollistuisi: samaa ikäluokkaa voitaisiin seurata toimintakyvyn kehityksen kautta usean vuoden ajan, ei vain poikkileikkaustilastona.

9. Yhteys sosiaali- ja terveyspalveluihin

Sosiaalihuollon Kanta-velvoite (703/2023) ja terveydenhuollon rakenteinen kirjaaminen nojaavat jo nyt ICF-käsitteistöön (THL:n Termeta- ja Sosmeta-koodistot). Jos sivistyspalvelut tuottaisivat toimintakykytietoa samalla luokituksella, sama tieto olisi hyödynnettävissä myös hyvinvointialueen palveluissa – ilman että lasta arvioidaan uudelleen sektorirajan ylittyessä.

Tämä on erityisen merkityksellistä lapsille ja nuorille, joiden tuen tarve ulottuu useamman palvelun – esimerkiksi koulun, lastensuojelun ja terveydenhuollon – rajapinnalle. ICF mahdollistaisi sen, että koulussa tehty havainto on ymmärrettävissä ja hyödynnettävissä myös sosiaali- ja terveyspalveluissa sellaisenaan ja päinvastoin. Tämä vastaa suoraan siihen ongelmaan, jonka Karvin arvioinnit ovat toistuvasti nostaneet esiin: opiskeluhuoltopalveluiden ja opetuksen välisessä yhteistyössä on siiloutumista ja tiedonkulun katkoksia.

10. Taloudellinen merkitys

Varhaisen ja oikein kohdennetun tuen taloudellista merkitystä on tutkittu Suomessa useasta näkökulmasta. Tulokset vaihtelevat laskentatavan mukaan, mutta suunta on johdonmukainen: mitä myöhemmin tuen tarve tunnistetaan, sitä suuremmiksi yhteiskunnalliset kustannukset kasvavat.

• Sitran ja THL:n tutkimuksen mukaan pelkän peruskoulun varaan jäävä nuori aiheuttaa julkishallinnolle elinaikanaan keskimäärin 230 000–370 000 euron lisäkustannukset verrattuna koulutuksen hankkiviin, ja tutkijat itse pitävät tätä varovaisena arviona, koska se ei sisällä esimerkiksi rikollisuuden tai erikoissairaanhoidon kustannuksia.
• THL:n kokoamien hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kustannusesimerkkien mukaan kohdennetulla varhaisella tuella on saavutettu yksittäisissä hankkeissa miljoonaluokan säästöjä – esimerkiksi syrjäytymisuhan alaisten nuorten määrän puolittaminen on tuottanut laskennallisesti lähes kahden miljoonan euron säästöpotentiaalin.
• Valtiontalouden tarkastusviraston ja useiden tutkijoiden vanhempien laskelmien mukaan yhden pitkäaikaisesti syrjäytyneen henkilön kokonaiskustannus yhteiskunnalle on noin miljoona euroa koko elinkaaren aikana – arvio on karkea ja riippuu oletuksista, mutta sama suuruusluokka toistuu useissa toisistaan riippumattomissa laskelmissa.

Näiden laskelmien tarkka rahamäärä riippuu aina käytetyistä oletuksista. Johtopäätös on kuitenkin yhdenmukainen: mitä aikaisemmin ja mitä tarkemmin tuen tarve tunnistetaan ja kohdennetaan, sitä todennäköisemmin vältetään myöhempiä, moninkertaisia korjaavien palveluiden kustannuksia.

Keskeinen havainto: Tuen kohdentamisen kustannustehokkuus riippuu siitä, tunnistetaanko tuen tarve oikein ja ajoissa. Tällä hetkellä kansallinen tietopohja ei tue tätä: se kertoo tuen määristä, ei sisällöstä. ICF-luokitus on olemassa oleva, kansainvälisesti standardoitu ja jo sotepalveluissa osittain käytössä oleva työkalu tämän aukon täyttämiseen – ilman että sivistys- ja sotepalveluille tarvitsee rakentaa kaksi erillistä käsitteistöä.

11. Johtopäätökset ja jatkotoimenpiteet

Muistion laatijan näkemyksen mukaan asiaa kannattaisi viedä eteenpäin seuraavilla askelilla:

• Selvitetään, miten aggregoitua, tunnisteetonta ICF-pohjaista toimintakykytietoa voitaisiin sisällyttää Vipusen tietopohjaan täydentämään nykyistä tukimuototilastointia.
• Kytketään ICF-viitekehys osaksi OKM:n käynnissä olevaa kolmivuotista seurantatutkimusta yhtenä objektiivisena mittarina opettajakokemusten rinnalle.
• Rakennetaan ICF-yhteistyömalli alueellisten opiskeluhuollon yhteistyöryhmien kanssa, jotta sivistys- ja sotepalvelut voivat hyödyntää samaa tietoa ilman päällekkäistä arviointia.
• Arvioidaan mahdollisuutta sisällyttää ICF-pohjaisen toimintakyvyn kuvaus osaksi perusopetuksen ja toisen asteen nivelvaiheen tiedonsiirtoa, erityisesti suhteessa toisen asteen lähtötasoon perustuvaan rahoituskriteeriin.

Muistio on laadittu yleistajuiseksi taustaksi ICF-luokituksen merkityksestä oppimisen tuen uudistuksen toteutuksessa. Se ei ota kantaa yksittäisiin tuotteisiin, palveluntarjoajiin tai hankintapäätöksiin.

Helena Lehtimäki, Oppimaa Oy
040 5629 441
helena.lehtimaki at oppimaa.fi