Hyödyt lapselle, huoltajalle ja ammattilaiselle

• Pääsen mukaan kavereiden leikkiin välitunnilla
• Ymmärrän, mitä opettaja selittää, ja saan tehtävät tehtyä
• Osaan pukea itseni aamulla ja syödä koulussa muiden kanssa
• Pystyn nukkumaan yöllä ja jaksan päivän
• Uskallan kokeilla uusia asioita, vaikka ne tuntuisivat vaikeilta

Kun toimintakykyni on hyvä, voin tehdä asioita, joista pidän ja tuntea olevani osa ryhmää. Kun jokin on vaikeaa, saatan jäädä ulkopuolelle, väsyä liikaa tai tuntea olevani erilainen kuin muut.

Miksi tarvitsen aikuisten apua ymmärtämään toimintakykyäni?

En aina itse tiedä, miksi jotkut asiat ovat minulle vaikeita. Ehkä luulen olevani huono tai laiska, vaikka kyse on siitä, että tarvitsen erilaista tukea. Kun aikuiset ymmärtävät, mitä tarvitsen, saan oikeanlaista apua ja voin kehittyä omaan tahtiini.

Näen joka päivä, miten lapseni pärjää arjen tilanteissa:

• Miten hän suoriutuu aamurutiineista
• Tuleeko hän toimeen sisarusten ja kavereiden kanssa
• Miten koulussa menee – oppiminen, kaverit, käytös
• Miten iltapäivä ja illat sujuvat – läksyt, harrastukset, nukkumaan meno
• Miten hän toimii eri ympäristöissä (koti, koulu, harrastukset, isovanhemmat)

Miksi tarvitsen tietoa lapseni toimintakyvystä?

Haluan ymmärtää, ovatko haasteet, joita näen, kehitykseen kuuluvia vai merkki tuen tarpeesta. Tarvitsen tietoa, jotta:

• Voin tukea lastani oikealla tavalla kotona
• Osaan kertoa ammattilaisille, missä tarvitsemme apua
• Ymmärrän, milloin kannattaa hakea lisätukea
• Voin puolustaa lapseni oikeuksia saada tarvitsemansa tuki

Mikä muuttuu iän myötä?

Kun lapseni kasvaa, toimintakyvyn haasteet näyttävät erilaisilta:

• Pienenä kyse voi olla motorisista taidoista tai puheesta
• Kouluiässä nousevat esiin oppimisen ja kaverisuhteiden haasteet
• Nuorena korostuvat itsenäistyminen, tunteiden säätely ja tulevaisuuden suunnittelu

Tarvitsen kaikilta aikuisilta saman ymmärryksen lapseni tilanteesta, jotta hän saa yhtenäistä tukea eikä joudu selittämään samoja asioita uudestaan jokaiselle ammattilaiselle. Haluan, että päiväkoti, koulu, terveydenhuolto ja muut tahot puhuvat keskenään samaa kieltä.

Arvioin systemaattisesti, miten lapsi tai nuori:

• Suoriutuu – mitä hän kykenee tekemään (toimintojen taso)
• Osallistuu – miten hän pääsee mukaan ikätovereidensa toimintaan
• Kokee tilanteensa – mikä tuntuu vaikealta, mikä sujuu

Tarkastelen toimintakykyä kokonaisuutena: lapsen yksilölliset ominaisuudet, ympäristö ja niiden vuorovaikutus.

Miksi tarvitsen toimintakykytietoa?

• Tunnistan tuen tarpeet varhain ja objektiivisesti
• Suunnittelen vaikuttavat interventiot yksilöllisesti
• Seuraan edistymistä – toimivatko interventiot?
• Kommunikoin muiden ammattilaisten kanssa yhteisellä kielellä
• Perustelen päätöksiä – miksi ehdotan tiettyä tukea?

Arvioin aina suhteessa ikäkauteen:

• Mitä tämän ikäiseltä odotetaan?
• Mitkä taidot ovat seuraavaksi kehittymässä?
• Miten aiemmat haasteet vaikuttavat nyt?

Esimerkiksi tarkkaavaisuuden säätelyn haaste:

• 5-vuotiaalla näkyy levoton liikkuminen
• 8-vuotiaalla keskittyminen ja tehtävien loppuun saattaminen
• 15-vuotiaalla ajanhallinta ja vastuunotto

Miksi tarvitsemme yhteistä ymmärrystä?

Ilman yhteistä rakennetta:

• Jokainen ammattilainen arvioi eri tavalla
• Tuki pirstaloituu, kun kukaan ei näe kokonaisuutta
• Huoltaja joutuu toistamaan saman tarinan yhä uudestaan
• Lapsi saa ristiriitaisia viestejä

Yhteinen ICF-pohjainen ymmärrys mahdollistaa sujuvan monitoimijaisen yhteistyön.