Mitä ongelmaa emme voi enää ohittaa?
Lapsen tuen tarve näkyy päiväkodissa ja koulussa vuosia ennen kuin sote-palvelujärjestelmä reagoi. Sivistys on kuitenkin rajattu Kanta-tietorakenteiden ulkopuolelle. Ammattilainen kirjaa omalla kielellään, omaan järjestelmäänsä. Tieto ei kulje oikeassa muodossa yli sektorirajojen. Nivelvaiheissa tieto katoaa, eikä lapsi saa tarvitsemaansa tukea oikea-aikaisesti.
Miksi ohitamme lapsen varhaisen tuen tarpeen —
ja maksamme siitä myöhemmin miljoonan lasta kohden?
Juurisyyt ja ajurit
- Sivistyspalvelut on rajattu Kanta-tietorakenteiden ulkopuolelle — juuri se paikka, jossa lapsi arkeaan elää, ei näy kansallisessa tietovirrassa.
- Ammattikielet eivät kohtaa: opettaja, kuraattori, sosiaalityöntekijä ja terapeutti kuvaavat samaa lasta eri tavoin.
- Neurokirjon haasteiden tunnistaminen on kasvanut nopeammin kuin palvelut: tukea haetaan diagnoosin avulla, ei arjen toimintakyvyn mukaan.
- Oppimisen tuen uudistus edellyttää tuen tarpeen ja toimintakyvyn arviointia, mutta siihen ei tarjota työkaluja (§20i)
Rakenteet, historia, teknologia
- ICF suomennettiin jo 2004, mutta käyttöönotto on edennyt hitaasti — pullonkaula ei ole standardi vaan osaaminen ja arjen työkalut.
- Kela on edellyttänyt ICF-pohjaista kirjaamista kuntoutuksen palveluntuottajiltaan jo vuosikymmenen
- Sosiaalihuollon rakenteinen Kanta-kirjaaminen voimaan 1.9.2026
- Tekoäly ja selainpohjaiset työkalut tekevät nyt rakenteisesta kirjaamisesta arjessa mahdollista.
Miten käy, jos jatkamme näin?
- Yksi syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle 370 000 € (Sitran minimiarvio) – 1,2 M€ (Kela-arvio) koko eliniältä.
- Yksi sijaishuoltovuosi laitoksessa maksaa noin 162 000 €; sijaishuollon kokonaiskustannukset ylittävät miljardin euroa vuodessa.
Data + € = hinta + kerrannaisvaikutukset: menetetty työpanos, mielenterveys- ja päihdepalvelut, rikollisuus, ylisukupolvinen huono-osaisuus.
Miltä hyvä näyttää?
Tuen tarve tunnistetaan siellä, missä lapsi on joka päivä — ja tieto kulkee lapsen mukana varhaiskasvatuksesta aikuisuuden kynnykselle.
Laskuriesimerkki (varhainen tuki -laskuri): keskikokoinen kunta, 1 200 lasta ICF-pohjaisen varhaisen tunnistamisen piirissä. Varovainen 2 %:n vaikuttavuusoletus = 24 estettyä syrjäytymistä → elinkaarisäästö 8,9–28,8 M€, ennen vältettyjä sijoitusvuosia.
Data + hyöty = tuotto yhteiskunnalle: jo muutama estetty syrjäytyminen kattaa koko investoinnin. Suomi voi olla ensimmäinen maa, jossa sivistyspalvelut tuottavat ICF-tietoa kansalliseen tietovirtaan.
Toivon pilkahdukset – Miten muualla on ratkottu?
- WHO: kaikki 191 jäsenmaata hyväksyivät ICF:n kansainväliseksi standardiksi jo 2001
- Kansainvälisiä esimerkkejä: Portugali 2008, Sveitsi 2011, Italia 2017, Saksa 2018
ICF juurtuu siellä, missä kolme ehtoa täyttyy:
- velvoittava laki,
- arjen työkalut ja
- laaja koulutus
Radikaali ratkaisu
- Vaikuttava – tuki alkaa vuosia nykyistä aiemmin. Jokaisen tukea tarvitsevan lapsen toimintakyky kuvataan yhteisellä, kansainvälisellä kielellä (WHO:n ICF) siellä, missä lapsi arkeaan elää: päiväkodissa ja koulussa.
- Innovatiivinen – meille uusi. ICF-tietoa jaetaan sivistyksen ja soten välillä suostumuksen mukaan — anonyymi arkkitehtuuri poistaa tietosuojaesteen, johon aiemmat yritykset ovat kaatuneet.
- Rikkoo rakenteita – vanha pois. Sivistys ja sote puhuvat yhteistä ICF-kieltä — monialainen yhteistyö ja tuen vaikuttavuus vahvistuu, kun standardoitu tieto kulkee yli sektorirajojen.
- Kääntää trendin – hyväksi. Kun tuki kohdennetaan toimintakykyyn ja se toimii, jonot tutkimuksiin lyhenevät ja syrjäytymiskäyrä kääntyy: jokainen estetty pudokkuus säästää 0,4–1,2 miljoonaa euroa.
- Tuntuu hyvältä. Kun tuki tulee ajoissa, lapsi ja perhe voivat paremmin — tämä on oikein ja auttaa monia.
Kuvaus Radikaalit ratkaisut -mallin mukaan
Oppimaa® ICF-toimintamalli · Lapsilinkki™
Lasten ja nuorten syrjäytymiskehityksen katkaiseminen varhaisella, yhteismitallisella toimintakykytiedolla — sovellus Inka Meron ja Tero Ojanperän Radikaalit ratkaisut -mallista (Tammi 2026).
Oppimaa Oy · Helena Lehtimäki
helena.lehtimaki at oppimaa.fi
