Sivistys- ja sote-palveluiden monitoimijaisen yhteistyön vahvistaminen
Viimeaikaisissa tutkimushankkeissa on noussut esiin huoli sivistys- ja sote-palveluiden yhteistyöstä hyvinvointialueuudistuksen jälkeen. Vuosina 2022-2024 toteutetussa MONOPS-hankkeessa tutkittiin moniammatillisen yhteistyön mahdollisuuksia ja haasteita perusopetuksen opiskeluhuollossa.
Hankkeen loppuraporttiin on koottu seitsemän opiskeluhuoltoon liittyvää jännitettä. Ne liittyvät mm. poikkihallinnollisen ohjauksen, opiskeluhuollon suunnitelmien ja käytäntöjen, tiedonkulun sekä ennalta ehkäisevän opiskeluhuollon haasteisiin.
Ratkaisuiksi loppuraportti suosittelee seuraavaa:
- Tärkeintä nostaa lapset ja nuoret keskiöön sekä lisätä heidän osallisuuttaan.
- Toimijoiden roolit, vastuut ja työnjako selkiytettävä
- Asiantunteva johtaminen, saumaton tiedonkulku ja työntekijöiden osallistaminen kehittämistyöhön
Lähde: Leveämmät hartiat vai syvempiä kuiluja? Moniammatillisen yhteistyön mahdollisuudet ja haasteet perusopetuksen opiskeluhuollossa. MONOPS-hankkeen loppuraportti. Vaasan yliopisto 2024.
Oppimaa®ICF-toimintamalli tarjoaa yhteisiä työkaluja näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.
Toimintakykytieto on tiedolla johtamisen työkalu
Tarvitsemme kirjattua ja yhtenäistä tietoa toimintakyvystä tuen tarpeen arviointiin ja tukitoimien järjestämiseen. Samalla saamme dataa tiedolla johtamiseen.
Toimintakykytieto kertoo, miten ihminen pärjää siinä ympäristössä, jossa hän elää.
Mutta
- diagnoosi ei yksin riitä kuvaamaan yksilön päivittäin kohtaamia toimintakyvyn haasteita.
- diagnoosi ei kerro henkilön omasta kokemuksesta.
- toimintakyky voi olla erilainen, vaikka henkilöillä olisi sama diagnoosi.
- toimintakyky muuttuu yleensä ajan myötä.
- toimintakyvyn rajoitteita voi olla, vaikka ei olisi diagnoosia.
Siksi
- tarvitsemme kirjattua ja yhtenäistä tietoa toimintakyvystä tukitoimien järjestämiseen ja palvelutarpeen arviointiin
- ICF mahdollistaa yhteisen rakenteisen kirjaamisen ja kuvaamisen asiakastyössä ja sähköisissä tietojärjestelmissä.
- Kanta-palveluiden kansallisen uudistuksen myötä asiakkaan toimintakykytiedot kirjataan jatkossa tietojärjestelmiin sote-yhtenäisellä tietorakenteella.
- Se parantaa soten tiedonkulkua sekä palvelujen ja hoidon jatkuvuutta.
- Toimintakykytiedot näkyvät asiakkaille OmaKannassa.
Toimintakykytiedon avulla osaamme kohdentaa tukitoimet oikein
- Toimintakykytieto ICF-viitekehyksessä on Maailman terveysjärjestön kehittämä kansainvälinen standardoitu toimintakyvyn luokitus.
- Se tarjoaa ammattilaisille yhteisen kielen ja yhteisen ymmärryksen, miten tuemme lasta tai nuorta parhaalla mahdollisella tavalla.
- Säännöllinen toimintakyvyn arviointi estää putoamisen pois palvelujärjestelmästä.
Toimintakykytieto luo pohjan varhaiskasvatuksen ja koulun tukitoimille
- kokonaisvaltainen kuva lapsen tai oppilaan toimintakyvystä rakentuu yksilöllisesti
- kokonaiskuvasta näemme, miten toimintakyvyn kaikki osa-alueet vaikuttavat lapsen tai oppilaan suorituksiin ja oppimiseen
- toimintakykytieto vastaa oppimisen tuen uudistuksen tavoitteisiin
- huoltajien rooli toimintakyvyn arvioinnissa on merkittävä
Toimintakykytiedon jakaminen sivistyksen ja soten välillä hyödyttää kaikkia
- tiedon jakaminen sähköisten järjestelmien kautta on kaikkien etu
- kasvuympäristöihin liittyvä toimintakykytieto nopeuttaa neuvolan ja opiskeluhuollon toimia
- pitkäaikaisempi havainnointi täydentää soten ammattilaisten havainnointia
- strukturoitu havainnointilomake nostaa esiin myös pienemmät haasteet
- neurokirjossa useista pienistä haasteista kasvaa yleensä iso haaste
Kanta-palveluiden rakenteinen kirjaaminen tukee kansallista tietorakennetta
- Kanta toteuttaa yhtenäisen kirjaamisen
- sosiaalihuollon asiakastietovarantoon
- terveydenhuollon potilastietovarantoon
- toimintakykytiedot näytetään myös OmaKannassa
- edistää tiedon liikkumista yli sosiaali- ja terveydenhuollon toimialarajojen
- huoltajien ei tarvitse enää kertoa ammattilaisille samaa tarinaa aina uudelleen
Toimintakykytiedon avulla saamme tietoa työmme vaikuttavuudesta
- voimme seurata strukturoidusti lapsen ja nuoren taitojen oppimista
- toimintakykytietoa tarvitaan myös hoidon, kuntoutuksen, palveluiden tai etuuden tarpeen selvittämiseksi
- toimintakykytiedon säännöllinen kerääminen ICF-lomakkeilla on kustannustehokas keino osoittaa, että työmme on vaikuttavaa
Toimintakykytieto on hyvä monitoimijaisen yhteistyön väline
- Kun kaikki yhteistyöhön osallistuvat arvioivat lasta tai nuorta saman mallin mukaan, tavoitteiden ja tukitoimien määrittely helpottuu.
- Löydämme nopeasti ne lapset ja nuoret, jotka tarvitsevat tutkimuksia tai muita palveluita. ICF-lomake on “neurokirjon seula”.
- Kun kokouksen asialista noudattaa ICF-luokitusta, kaikki puhuvat samasta asiasta yhteisellä kielellä.
- Kokous sujuu ja aikaa säästyy.
Lainsäädäntö edellyttää toimintakyvyn arviointia
- Terveydenhuoltolaki ja sosiaalihuoltolaki edellyttävät toimintakyvyn arviointia
- Kuntoutuksen uudistuksessa korostetaan ICF-viitekehyksen merkitystä
- YK:n vammaissopimuksen mukaan toimintakyvyn arviointi tulee tehdä ICF-pohjaisesti.
- Kela edellyttää, että vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen tarpeen arvioinnissa tulee ottaa vakuutetun toimintakykyyn vaikuttavat tekijät huomioon ICF:n mukaisesti.
- Kanta-palveluissa käyttöön kansallinen rakenteisen kirjaamisen malli
“Hartaasti toivon, että ICF olisi käytössä.”
Heta Pukki, kokemusasiantuntija:
- tavitsemme vahvoja systeemejä
- tehdään asiat systemaattisesti
- tietoja voidaan vertailla Suomessa ja muissa maissa
- emme tarvitse uutuuksia
ICF:n avulla luodaan katkeamaton palveluketju
Neurokirjon ihminen tarvitsee palveluiden jatkuvuutta
- kuntoutuksen jälkeen ICF määrittelee jäljelle jäävän toimintarajoitteen
- näin estetään väliinputoaminen
Yksi kommentti
Tässä osuudessa hahmottuu pikku hiljaa se, miten meidän työ vakassa ja koulussa esimerkiksi voi olla osa kokonaisuutta, joka on ICF. Käytännössä se, että lapsen ja perheen historiassa ja tilanteessa voi olla monta eri toimijaa, joiden havainnot eivät koskaan kohtaa tai tule esiin, on haaste. On hyvä opettajien ja muun vakan ja koulun työntekijöiden tietää, miten toiset toimijat näkevät, kokevat ja mitä tekevät. Palavereissa se ei aina kovin hyvin onnistu, koska aika on rajallinen. Jos olisi tehtynä eri toimijoiden yhteistyössä ICF-arviointi, niin saisimme hyvää tietoa puolin ja toisin. Tuen järjestäminen voisi onnistua paljon laadukkaammin heti alusta saakka. Toisinaan käy niin, että huoltajat eivät kerro tai jopa kieltävät, että heidän kanssaan työskentelee muita tahoja. Tuumin, että jos alusta saakka tehdään ICF, madaltaisiko se kynnystä siihen, ettei koettaisi tarvetta jättää kertomatta tätä seikkaa. Koska se kuvaa tilannetta niin kokonaisvaltaisesti ja pitää myös kodin mukana vahvasti koko ajan. Ettei tule sellaista oloa, että minua/meitä ei kuunnella/ymmärretä eikä tarvitsisi pelätä, mitä tapahtuu jos jotain paljastuu. Kun alusta saakka harjoitellaan ja opetetaan yhdessä lapselle tarvittavia taitoja ja pohditaan arjen tukemista ja toimintakykyä.