ICF ja alle kouluikäisen arviointi

Varhaiskasvatuslaki: tuki kolmella tasolla

Varhaiskasvatuksessa tuki rakentuu varhaiskasvatuslain (540/2018, 3 a luku) mukaan kolmiportaisesti: yleinen, tehostettu ja erityinen tuki. Huomaa, että tämä malli on edelleen voimassa varhaiskasvatuksessa, vaikka esi- ja perusopetus luopuivat tuen tasoista 1.8.2025 — varhaiskasvattaja ja opettaja puhuvat siis nykyään eri tukikieltä, ja juuri siksi yhteinen toimintakykykieli on nivelvaiheissa arvokas.

ICF tuen tarpeen arvioinnissa. 

Laki edellyttää, että tuki perustuu lapsen tarpeisiin ja että sen vaikuttavuutta arvioidaan. ICF-arviointi tuottaa juuri tämän: jäsennellyn kuvan siitä, missä toiminnoissa tukea tarvitaan, mitkä ympäristötekijät auttavat, ja seurattavan lähtötason.

Kun tehostetun tuen tarvetta perustellaan, “b134 unitoiminnot .2 — päiväunille rauhoittuminen vaatii aikuisen vierellä olon; e-tekijänä oma rauhallinen nukkumapaikka +2” on vahvempi peruste kuin yleisluontoinen huoli.

ICF ja lapsen vasu. 

Jokaiselle päiväkodissa olevalle lapselle laaditaan varhaiskasvatussuunnitelma. ICF-kuvaus istuu vasuun suoraan:

• toimintakyvyn kuvaus antaa vasun “lapsen vahvuudet ja tarpeet” -osioon konkretian,
• ympäristötekijät muuttuvat pedagogisiksi järjestelyiksi, ja
• Lapsilinkin lomakkeen suunnitelmaosio tuottaa vasu-keskusteluun valmiin rungon.
• Seuranta-arvio ajoitetaan luontevasti vasun tarkistuksen yhteyteen.

0-2-vuotiaan havainnointi

Alle 3-vuotiaan arvioinnissa ICF:n perusajatus näkyy puhtaimmillaan: mitään “suorituksia” ei arvioida lasta testaamalla, vaan kaikki tieto syntyy arjen hoivatilanteissa — syöttämisessä, nukuttamisessa, sylissä, lattialeikissä. Tässä ikävaiheessa huoltaja on ammattilaisen tärkein kumppani: hän näkee lapsen ne 12 tuntia, joita päiväkoti ei näe, ja Lapsilinkin lomakkeen voi täyttää ammattilainen yhdessä huoltajan kanssa tai huoltaja itsenäisesti ammattilaisarviota täydentäen.

Arjessa 0–2-vuotiaiden ryhmässä ICF-havainnot kääntyvät suoraan hoivakäytännöiksi: ennustettavat siirtymät ja rutiinit (uni, ruokailu), aistiympäristön säätely (valo, äänet, materiaalit) ja vuorovaikutuksen tietoinen vahvistaminen lapsen tahdissa.

Neuvolayhteistyössä ICF-kuvaus kulkee huoltajan mukana ja antaa terveydenhoitajalle arjen näkymän, jota vastaanottokäynti ei tavoita.

Varhaiskasvatus ja esiopetus 3–6 v

Leikki-iässä arvioinnin painopiste siirtyy perussäätelystä taitojen oppimiseen ja ryhmässä toimimiseen. Tämä on myös ikävaihe, jossa tuen tarpeet tyypillisesti tulevat ensimmäistä kertaa näkyviin — juuri siksi, että ryhmätilanteet, ohjattu toiminta ja omatoimisuusvaatimukset kasvavat. ICF auttaa erottamaan kaksi asiaa, jotka arjessa sekoittuvat helposti: kypsyykö taito vielä (ikätasoinen vaihtelu on 3–5-vuotiailla suurta) vai tarvitseeko lapsi ympäristöltä jotain, mitä se ei nyt tarjoa.

Tuen kolmiportainen malli konkretisoituu 3-5-vuotiailla usein näin:

• Yleisen tuen tasolla ICF-havainnot ohjaavat koko ryhmän pedagogiikkaa (kuvitettu päiväjärjestys, pienryhmätoiminta, siirtymien ennakointi hyödyttävät kaikkia).
• Tehostettuun tukeen siirryttäessä ICF-arviointi dokumentoi, mitä yleisen tuen keinoja on kokeiltu ja millä vaikutuksella — tämä on täsmälleen se tieto, jonka päätöksentekijä tarvitsee.
• Erityisen tuen hallintopäätöksen tueksi ICF-kuvaus antaa toimintakykyperustelun, joka ei leimaa lasta diagnoosikielellä

Vasu ja veo-yhteistyö. Varhaiskasvatuksen erityisopettajan konsultaatio tehostuu merkittävästi, kun pohjana on ICF-profiili pelkän suullisen kuvailun sijaan: veo näkee yhdellä silmäyksellä, painottuvatko haasteet säätelyyn, kieleen vai ryhmätilanteisiin, ja missä tilanteissa lapsi onnistuu. Neljävuotiaan laaja terveystarkastus on luonteva yhteistyöpiste: päiväkodin ICF-pohjainen kuvaus lapsen arjesta kulkee huoltajan luvalla neuvolaan ja antaa tarkastukselle arkitiedon, jota vastaanotolla ei synny.

Kohti esiopetusta. Esiopetuksessa siirrytään perusopetuslain tukimalliin— eli tuen kieli vaihtuu, vaikka lapsi on sama. Viisivuotiaana tehty ICF-arviointi on paras mahdollinen siirtoasiakirja esiopetukseen: se kuvaa toimintakykyä, joka ei vanhene termistön mukana, ja kertoo esiopettajalle heti, mitkä ympäristöratkaisut kannattaa rakentaa valmiiksi ennen kuin lapsi aloittaa.