ICF:n hyödyt toisella asteella

Tuen tarpeet eivät häviä peruskoulun päättyessä

Suurin osa perusopetuksessa oppimisen tukea tarvinneista oppilaista siirtyy ammatilliseen koulutukseen. Tuen tarve ei häviä. Silti tieto siirtyy vain osittain: perusopetuksen tuen päätös siirtyy automaattisesti, mutta rakenteinen toimintakykykuvaus — se tieto, joka kertoo miten haasteet näkyvät arjessa — ei siirry. Opiskelijan tuen rakentaminen aloitetaan toisella asteella usein alusta.

Lapsilinkki on väline, joka katkaisee tämän toistuvan nollauksen.

1. Matalan kynnyksen tuen aukko on sama kuin perusopetuksessa

Sekä lukiossa että ammatillisessa koulutuksessa matalan kynnyksen tuki annetaan ilman yksilöityä toimintakykydokumentaatiota. Opiskelija voi saada tukiopetusta ja erityisopettajan ohjausta, mutta siitä ei jää mitään rakenteista asiakirjaa.

Tämä on ongelma kahdessa tilanteessa. Ensinnäkin, jos tuki ei riitä ja opiskelija ohjataan opiskeluhuoltoon tai erikoissairaanhoitoon, ammattilaisilla ei ole dokumentoitua kuvaa siitä, miten toimintakyky on kehittynyt tai mitä on jo kokeiltu. Toiseksi, jos opiskelija vaihtaa oppilaitosta tai siirtyy jatko-opintoihin, tuki alkaa taas alusta.

ICF-arviointi voidaan tehdä milloin tahansa ilman hallintopäätöstä. Se tuottaa ICF-pohjaisen toimintakykuprofiilin, joka kertoo missä opiskelija on nyt ja mihin suuntaan kehitys kulkee — myös silloin kun hallintoprosessi ei ole käynnistynyt.

ICF-luokitus on standardoitu työkalu, jolla tuen tarve ja tuen taso voidaan määritellä yhdenmukaisesti.

2. Lukio: ylioppilastutkinnon erityisjärjestelyt saavat paremman perustan

Ylioppilastutkinnon erityisjärjestelyt ovat lukion erityisopettajan keskeinen tehtävä. Hakemuksen perusteluissa tarvitaan dokumentoitua näyttöä oppimisen haasteista — tyypillisesti lukiseulalausunto tai neuropsykologinen arvio.

ICF-raportti täydentää tätä dokumentaatiota konkreettisesti: ICF-profiili osoittaa, millä toimintakyvyn alueilla haasteet ilmenevät opiskeluarjessa, ei pelkästään testitilanteessa. Jos opiskelijalla on todettu jo peruskoulun aikana oppimisvaikeuksia tai hän on saanut säännöllistä oppimisen tukea, on hyvä olla yhteydessä erityisopettajaan heti lukion alussa. ICF-raportti perusopetuksesta on juuri se asiakirja, joka tekee tästä yhteydenotosta välittömästi hedelmällisen.

3. Ammatillinen koulutus: HOKS-uudistus edellyttää rakenteista kirjaamista

Tuen tarve kirjataan suoraan henkilökohtaiseen osaamisen kehittämissuunnitelmaan (HOKS), mikä sujuvoittaa tiedonkulkua opettajien ja ohjaajien välillä. Tämä on periaatteessa hyvä muutos — mutta se edellyttää, että kirjaaminen on systemaattista ja vertailukelpoista. Tällä hetkellä HOKS-kirjaukset tuen tarpeen osalta ovat pitkälti vapaatekstiä, joka vaihtelee kirjaajan mukaan.

ICF-raportti muuttaa tämän. Se tuottaa lähtötason, jonka pohjalta HOKS:n tuen tavoitteet asetetaan konkreettisesti: missä toimintakyvyn alueissa haasteet ilmenevät, mitä tukitoimia suunnitellaan, ja miten edistymistä seurataan. Erityisopettaja tekee ICF-arvioinnin kerran — ja se palvelee sekä HOKS-kirjausta, opiskeluhuoltoyhteistyötä että mahdollista jatko-ohjausta.

4. Lähtötasokerroin: rahoitus ja toimintakyky kytkeytyvät toisiinsa

Vuodesta 2026 lähtien osa oppilaitoksen rahoituksesta muodostuu opiskelijoiden lähtötason perusteella. Lähtötason perusteella määritelty raha oppilaitokselle tulee ohjata oppimisen tukeen ja erityiseen tukeen.

Lähtötasokerroin perustuu perusopetuksen päättötodistuksen arvosanoihin — mutta kuten OAJ on huomauttanut, opiskelijan perusopetuksen keskiarvo ei kerro suoraan tuen tarpeesta.

ICF-raportti täyttää tämän aukon: se dokumentoi toimintakyvyn haasteet tavalla, joka ei riipu arvosanoista vaan arjen suoriutumisesta. Oppilaitos, jolla on ICF-pohjainen dokumentaatio opiskelijoidensa toimintakyvystä, pystyy perustelemaan tuen kohdentamisen läpinäkyvästi sekä sisäisesti että valvontaviranomaisille.

5. Täysi-ikäinen opiskelija: itsemääräämisoikeus ja oma toimijuus

Toisella asteella opiskelija — täysi-ikäinen tai lähellä täysi-ikäisyyttä — päättää itse suostumuksesta. ICF-raportti on opiskelijan oma asiakirja, jonka hän voi toimittaa opiskeluhuoltoon, erikoissairaanhoitoon, Kelaan tai TE-palveluihin oman harkintansa mukaan.

Tämä on tärkeä muutos suhteessa perusopetukseen: opiskelija ei ole passiivinen tuen kohde vaan aktiivinen toimija, joka ymmärtää omaa toimintakykyään ja osaa kertoa siitä muille ammattilaisille. ICF-viitekehys tekee tästä konkreettista — opiskelija näkee raportista omat vahvuutensa ja haasteensa arjen tilanteissa, ei lääketieteellisinä diagnooseina.

6. Erikoissairaanhoitoon ohjaaminen tarkentuu

Merkittävä osa neuropsykiatriseen arvioon ohjattavista nuorista tulee toiselta asteelta. Lähete perustuu usein opiskelijan ja vanhempien kertomukseen sekä erityisopettajan sanalliseen arvioon — strukturoitu toimintakykytieto puuttuu lähes aina.

Kun opiskeluterveydenhoitajalla ja lääkärillä on käytettävissään ICF-raportti ennen lähetteen kirjoittamista, lähete saa konkreettisen ICF-pohjaisen perustan. Erikoissairaanhoidon lääkäri näkee, miten haasteet ilmenevät opiskeluarjessa — ei vain tutkimustilanteessa. Tutkimukset voidaan kohdentaa paremmin, jonot lyhenevät ja oikea tuki löytyy nopeammin.

7. Työkyvyn arvioinnin silta työelämään

ICF on kansainvälinen työkyvyn arviointistandardi, jota käytetään Kelassa, TE-palveluissa, kuntoutuksessa ja työnantajien kanssa tehtävässä yhteistyössä. Ammatillisesta koulutuksesta valmistuvalla nuorella, jolla on neuropsykiatrisia haasteita, on tyypillisesti edessään pitkä polku oikeiden tukipalvelujen löytämisessä.

ICF-raportti on asiakirja, joka toimii tämän polun alussa: se kertoo työkyvyn kannalta oleelliset toimintakyvyn haasteet ja vahvuudet tavalla, jonka Kela, TE-palvelut ja työnantaja ymmärtävät. Oppilaitos, joka tuottaa tämän dokumentaation jo opintojen aikana, antaa opiskelijalle merkittävän edun siirtymässä työelämään.

8. Tuen jatkumo ja OPH:n arviointi 2029

Hallitusohjelman tavoite on yhtenäinen tuen jatkumo varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle. Opetushallitus tulee arvioimaan vuonna 2029 oppimisen tuen ja erityisen tuen uudistumisen käytännön toteutusta.

Tämä arviointi edellyttää vertailukelpoista tietoa tuen vaikuttavuudesta. Oppilaitokset, joilla on rakenteista ICF-tietoa opiskelijoidensa toimintakyvyn kehityksestä, voivat osoittaa vaikuttavuuden konkreettisesti. Oppilaitokset, joilla on vain vapaatekstikirjauksia, eivät pysty tähän. Lapsilinkki otetaan käyttöön nyt — ja se tuottaa vertailukelpoista aineistoa jo ennen arviointia.

Yhteenveto: viisi konkreettista syytä

Matalan kynnyksen tuen aukko täyttyy — opiskelija saa ICF-pohjaisen toimintakykykuvan ilman hallintopäätöstä, ilman diagnoosia, heti kun tuen tarve ilmenee.

HOKS-kirjaaminen tehostuu — ICF-raportti tuottaa ammatillisen koulutuksen tuen kirjaamiseen rakenteisen lähtötason, jonka pohjalta HOKS:n tavoitteet asetetaan ja seurataan systemaattisesti.

Opiskeluhuolto saa rakenteisen tietopohjan — kuraattori ja terveydenhoitaja saavat suostumuksella ICF-raportin ja liittävät sen omiin Kanta-rekistereihinsä, jolloin opiskelija ei ala alusta siirryttyään opiskeluhuollon palveluihin.

Opiskelija saa asiakirjan työelämään — ICF on työkyvyn kansainvälinen standardi; ICF-raportti kulkee opiskelijan mukana Kelaan, TE-palveluihin ja työnantajille.

OPH:n arviointi 2029 on mahdollista läpäistä näytöllä — rakenteinen ICF-tieto osoittaa tuen vaikuttavuuden tavalla, johon vapaatekstikirjaukset eivät pysty.