ICF-kokemuksia monialaisessa yhteistyössä

Opettajan ja opiskeluhuollon yhteistyö vahvistuu ICF:n avulla

Opiskeluhuollon palavereissa käytetään paljon aikaa siihen, että kukin kertoo vuorollaan mitä on havainnut. Opettaja kertoo omansa, terveydenhoitaja omansa, kuraattori omansa. Tieto on hajallaan, eikä kukaan näe kokonaisuutta kerralla.

Mitä ICF muuttaa yhteistyössä?

Yhteinen lähtöpiste ennen palaveria. Kun opettajan ICF-raportti lähetetään opiskeluhuoltoryhmälle etukäteen, palaveri ei ala nollasta. Tukimittari kertoo tilanteen heti — ryhmä voi aloittaa suoraan kysymyksestä: mitä tehdään, ei siitä, mikä tilanne on.

Vertailu paljastaa oleellisen. Jos opettajan raportissa toiminnanohjaus (d220) on tarkenne 3 mutta terveydenhoitajan vastaanotolla lapsi toimii selvästi paremmin, ero ei ole sattumaa — se kertoo, että haaste on ympäristöriippuvainen. Tämä ohjaa tukitoimet oikein: ensin ympäristömuutokset, ei välttämättä yksilötutkimukset.

Toimien jako selkeytyy. Kun haaste on kirjattu koodein, vastuu jakautuu luontevasti: tunne-elämä (b152) tarkenne 3 ohjaa kuraattorille tai psykologille, kirjoittaminen (d170) tarkenne 3 ohjaa erityisopettajalle, ääniympäristö (e250) este −2 on opettajan muokattavissa heti. Kukaan ei tee päällekkäistä työtä.

Seuranta on mitattavaa. Kun tukimittari on kirjattu lukukauden alussa, loppuarvioinnissa nähdään selvästi onko tuki vaikuttanut. Jos ei ole, muutetaan suuntaa — ei odoteta seuraavaa lukukautta.

Käytännössä ICF ei lisää opiskeluhuollon työtä — opettaja tekee havainnot joka tapauksessa. ICF antaa niille muodon, joka tekee yhteistyöstä nopeampaa ja tarkempaa.

ICF tuo ryhtiä yhteisiin palavereihin

Koulun rooli tärkeä myös sijaishuollossa

Monialaisessa yhteistyössä tarvitaan yhteinen lomake

“Ihanaa, jos meillä olisi yhteinen kieli”