ICF-kokemuksia monialaisessa yhteistyössä

Opettajan ja opiskeluhuollon yhteistyö vahvistuu ICF:n avulla

Opiskeluhuollon palavereissa käytetään paljon aikaa siihen, että kukin kertoo vuorollaan mitä on havainnut. Opettaja kertoo omansa, terveydenhoitaja omansa, kuraattori omansa. Tieto on hajallaan, eikä kukaan näe kokonaisuutta kerralla.

Merja Pellikka, KM luokanopettaja, KOTA-opettaja

ICF-raportti konkretisoi

  • opettaja ja opiskeluhuolto jakavat yhteisen tilannekuvan
  • opiskeluhuollon ammattilaisilla ei ole mahdollisuutta arjen havainnointiin

Mitä ICF muuttaa yhteistyössä?

Yhteinen lähtöpiste ennen palaveria. Kun opettajan ICF-raportti lähetetään opiskeluhuoltoryhmälle etukäteen, palaveri ei ala nollasta. Tukimittari kertoo tilanteen heti — ryhmä voi aloittaa suoraan kysymyksestä: mitä tehdään, ei siitä, mikä tilanne on.

Vertailu paljastaa oleellisen. Jos opettajan raportissa toiminnanohjaus (d220) on tarkenne 3 mutta terveydenhoitajan vastaanotolla lapsi toimii selvästi paremmin, ero ei ole sattumaa — se kertoo, että haaste on ympäristöriippuvainen. Tämä ohjaa tukitoimet oikein: ensin ympäristömuutokset, ei välttämättä yksilötutkimukset.

Toimien jako selkeytyy. Kun haaste on kirjattu koodein, vastuu jakautuu luontevasti: tunne-elämä (b152) tarkenne 3 ohjaa kuraattorille tai psykologille, kirjoittaminen (d170) tarkenne 3 ohjaa erityisopettajalle, ääniympäristö (e250) este −2 on opettajan muokattavissa heti. Kukaan ei tee päällekkäistä työtä.

Seuranta on mitattavaa. Kun tukimittari on kirjattu lukukauden alussa, loppuarvioinnissa nähdään selvästi onko tuki vaikuttanut. Jos ei ole, muutetaan suuntaa — ei odoteta seuraavaa lukukautta.

Käytännössä ICF ei lisää opiskeluhuollon työtä — opettaja tekee havainnot joka tapauksessa. ICF antaa niille muodon, joka tekee yhteistyöstä nopeampaa ja tarkempaa.

ICF tuo ryhtiä yhteisiin palavereihin

Merja Pellikka, KM luokanopettaja, KOTA-opettaja

ICF jäsentää keskustelua

  • palaverin osallistujat tutustuneet ICF-raporttiin ennakkoon
  • voidaan keskittyä oikeisiin asioihin
  • aikaa säästyy

Koulun rooli tärkeä myös sijaishuollossa

Matleena Salmi, ohjaaja, Nuorten Väylä

Koulu määrittää tulevaisuutta ja arkirytmiä

  • nuorella velvollisuus käydä koulua
  • minun tehtäväni pitää huolta kouluasioista
  • olen tosi hyvä lasten kanssa, jotka eivät halua oppia

Monialaisessa yhteistyössä tarvitaan yhteinen lomake

Matleena Salmi, ohjaaja, Nuorten Väylä

Yhteistyö ja yhteinen lomake

  • emme halua tehdä tuplatyötä
  • haluamme enemmän aikaa nuorille

“Ihanaa, jos meillä olisi yhteinen kieli”

Matleena Salmi, ohjaaja, Nuorten Väylä

ICF on yhteinen kieli

  • keskustellaan juuri oikeista asioista
  • usein aikuisen pitää katsoa peiliin
  • kaikki aikuiset toimisivat samalla tavalla
  • se olisi maailman paras
  • sosiaalityöntekijä mukana palavereissa

Koulun ja sijaishuollon yhteistyö

Matleena Salmi, ohjaaja, Nuorten Väylä

Meillä huoltajan tunnukset Wilmaan

  • käyn koululla, jutellaan puhelimitse
  • sosiaalityöntekijän valtakirjalla saamme huoltajan tunnukset Wilmaan
  • pääsemme viestittelemään myös Wilmassa

Taitopassilla tietoa kaikille aikuisille

Matleena Salmi, ohjaaja, Nuorten Väylä

Nuoren oma ääni esiin Taitopassissa

  • lapsi/nuori antaa ohjeet aikuisille, miten hänen kanssaan tulisi toimia
  • jakelu Wilman kautta
  • säästyy monta vaikeaa tilannetta

Taitopassi on lapsen oma ohjekirja

Taitopassi kokoaa yhdelle sivulle sen, mitä jokaisen lapsen kanssa työskentelevän aikuisen on hyvä tietää — lapsen omin sanoin ja vahvuuksien kautta. Ei diagnooseja, ei ongelmalistaa. Ohjeet minun kanssani toimimiselle.

Wilma on silta. Kun Taitopassi kulkee Wilman kautta, sekä koulun opettaja että lastensuojelun ohjaaja näkevät saman asiakirjan. Uusi sijaisopettaja, uusi ohjaaja sijaishuoltoyksikössä, uusi koulunkäynninohjaaja — kaikki saavat heti tiedon siitä, mikä lasta tukee ja miten hän toimii parhaiten. Ei odoteta palaveria, ei soiteta kollegalle.

Käytännön vaikutus on konkreettinen. Kun koulussa ja lastensuojelussa toimitaan samalla tavalla — samat rutiinit, samat siirtymäkäytännöt, sama tapa antaa palautetta — lapsi ei joudu jatkuvasti kalibroimaan käyttäytymistään eri ympäristöjen välillä. Tämä vähentää kuormitusta ja tukee oppimista.

Taitopassi ei korvaa monialaista yhteistyötä — mutta se auttaa aikuisia toimimaan arjessa kuten lapsi tai nuori toivoo. Sillä vältetään monta hankalaa tilannetta.

Yhteistyö terveydenhuollon kanssa kuntoon

Nina Seppinen, yksikön johtaja, Nuorten Väylä, Tirva

Terveydenhuolto

  • tarvitaan kontakti terveydenhuoltoon
  • usein ajatellaan, että nuori on jo sijoitettuna hoidon piirissä
  • yhteistyössä paljon kehitettävää
  • erityisesti nuoren motivoinnin vahvistamisessa

Monialainen yhteistyö toimimaan

Monialainen yhteistyö kaatuu usein kahteen asiaan: tietoa ei voi jakaa ilman lupaa, ja kun lupa on, kukaan ei puhu samaa kieltä. Palaverissa opettaja kuvaa pedagogisin termein, sosiaalityöntekijä hallinnollisin käsittein, terveydenhoitaja kliinisin ilmauksin — ja lapsi jää näiden väliin.

ICF on yhteinen kieli, ei yhteinen järjestelmä

ICF ei edellytä yhteistä tietojärjestelmää eikä muuta lainsäädäntöä. Se edellyttää yhteistä sopimusta: käytetään samoja käsitteitä samalla tavalla. Tukimittari 58 tarkoittaa samaa asiaa opettajalle, sosiaalityöntekijälle ja terveydenhoitajalle. Toiminnanohjaus (d220) tarkenne 3 ei vaadi selitystä — se kertoo heti, mistä on kyse ja kuinka vakava huoli on.

Terveydenhuolto mukaan — käytännössä

Terveydenhuolto jää monialaisesta yhteistyöstä usein pois kahdesta syystä: tietosuoja ja erilliset järjestelmät. ICF ratkaisee tämän käytännöllisesti.

Kouluterveydenhoitaja tai neuvolan lääkäri ei tarvitse pääsyä koulun tai lastensuojelun järjestelmiin nähdäkseen lapsen tilanteen — riittää että hän saa ICF-raportin PDF:nä huoltajan luvalla. Sama asiakirja, joka on tehty Lapsilinkissä ilman henkilötietoja, on jaettavissa turvallisesti. Terveydenhuollon ammattilainen tuo oman ICF-arvionsa takaisin samassa muodossa.

Miten palaveri muuttuu?

Kun jokainen tuo ICF-raporttinsa kokoukseen, rakenne on selvä:

  • Tukimittarit rinnakkain — nähdään heti onko eri ympäristöissä eroa
  • Koodit osoittavat kuka tekee mitä — tunne-elämä (b152) psykologille, kirjoittaminen (d170) erityisopettajalle, lääkityksen seuranta terveydenhoitajalle
  • Ympäristötekijät (e-koodit) paljastavat missä este on — koulussa, kotona vai terveydenhuollon rakenteissa

Palaveriaika lyhenee, päällekkäinen selvittely vähenee eikä terveydenhuolto ole enää erillinen saareke — se on osa samaa kokonaiskuvaa.

Yksi kommentti

  • Aivan mainiota avaamista koko ICF:lle! Ikään kuin pähkinänkuoressa hyödyt ja se, mitä konkreettista ICF avaa monialaiseen yhteistyöhön. Se yhteinen kieli: jokainen lukee siitä itselleen kuuluvan osan, johon voi tarttua heti ja tehtävät jakautuvat oikein. Usein kuulee ja olen itsekin kokenut monialaisen palaverin päätteeksi, että mitään konkreettista ei oikeastaan saatu sovittua (siis mitä kukin tekee) tai että työ kaatuu opettajalle (tue, juttele jne) eikä muut ammattilaiset sinänsä ota koppia mistään (kuraattori, psykologi, terveydenhoitaja, sosiaalipuoli jne). Eli ei voi myöskään väistellä omaa vastuutaan/osuuttaan tuesta vaan se tulee raportissa jo esille, kuka hoitaa mitäkin.

Vastaa

Vieritä ylös