Mitä neurokirjon lasten äiti miettii
taitovalmennuksen liittämisestä sivistyspalveluihin?
Neurokirjon lasten äiti ja nepsy-valmentaja Ulla Käppi arvioi seuraavissa videoissa, miten taitovalmennus voidaan liittää osaksi varhaiskasvatuksen ja opetuksen tehtäviä.
Taitovalmennus varhaiskasvatuksessa
Taitovalmennus
- mahdollistaa lapselle yksilöidyn taitojen harjoittelemisen
- vie vähemmän resursseja, kun huomioidaan lapsia yksilöllisesti
- riittävän varhain ennen kuin lapsen tilanne on kestämätön
- otetaan jo päiväkodissa yksilöllisyys esiin
Taitovalmennus otetaan osaksi lapsen varhaiskasvatussuunnitelman
tavoitteita ja toimintasuunnitelmia
Lapsen vasu
- lapsen vasu on hyvä paikka valmennuksen käynnistämiseen
- siinä pohditaan lapsen tavoitteita muutenkin
- tavoitteet voidaan pilkkoa pienemmiksi
- edetään asteittain kohti tavoitteita
- tehdään pieniä toimintasuunnitelmia
Taitovalmennuksen arviointi mukaan vasu-prosessiin
Uusien taitojen arviointi
- lapsen vasun arvioinnin yhteyteen
- meillä vasu käydään kaksi kertaa vuodessa, se on hyvä rytmi
- otettava huomioon, että lapsi oppii nopeasti
Taitovalmennus vahvistaa päiväkodin ja kodin yhteistyötä
- viestinvälitys kodin ja päiväkodin välillä toimii meillä hyvin
- pienetkin asiat ovat tärkeitä
- kun tieto kulkee, aikuinen tietää, miten toimia
- kannustan sekä hyvien että haastavien tietojen vaihtoon.
Taitovalmennus koulussa
Aikuiset tarvitsevat tietoa haasteista koulussa
- ymmärrystä, että lapsella ei ole vielä tarvittavia taitoja
- tietoa jaetaan verkostopalaverissa, jossa kaikki aikuiset läsnä
- sovitaan yhteiset toimintamallit, kun tiedetään, millainen oppija kyseessä
Oppilas ja huoltaja kehityskeskusteluissa
Kehityskeskustelujen aiheita
- ryhmäytyminen
- taidollinen kehitys
- toiminnanohjauksen merkitys
- kuormittumisen ehkäisy
- miten hahmotetaan lapsen kokonaisvaltainen tilanne?
Miten oppilaan ääni saadaan kuuluviin
moniammatillisessa ja monialaisessa työskentelyssä?
Oppilas kertoo
- mitkä keinot sopivat hänelle
- miten hän oppii parhaiten
- oppilas tuo toiveensa esiin kehityskeskusteluissa
- toiveet kerrotaan muille aikuisille verkostopalaverissa
- aikuisten tulee sitoutua yhdessä sovittuihin periaatteisiin
Koulun ja kodin yhteistyön määrittely toimintasuunnitelmassa
Yhteistyö ei saa jäädä Wilma-merkintöjen varaan
- Yhteistyön määrittely taitovalmennuksen suunnitelmaan
- selkeät toimintamallit viestintään
3 kommenttia
Vaikka nämä kokemusasiantuntijan kommentit koskivat pienempiä lapsia huoltajineen, huomaan yläkouluikäisten kanssa samoja haasteita. Kokemusasiantuntijat ovat aina hyvin avartavia kokemuksineen.
Nuorillakaan ei ole taitoja toimia, siksi tarvitaan steppejä joita kohti yhdessä verkostossa mukana olevien aikuisten tuella kuljetaan. Vasukeskustelut ja kehityskeskustelut ovat niitä joissa itse “asiakkaan ääni” on saatava kuulumaan, iästä riippumatta. Taitovalmennuksen tavoitteiden laatiminen yhdessä (ja mukana rinnalla kulkijoiden rooleissa aikuiset) ja askeleittain tavoitteiden mukaisesti kulkien ja arvioiden, saadaan “asiakas” vahvemmaksi.
Kokemusasiantuntijoita on aina yhtä mielenkiintoista ja antoisaa kuulla. Luokanopettajana ajattelen että taitovalmennuksen tavoitteiden asettaminen ja myöhemmin tavoitteiden saavuttamisen arviointi sopisi hyvin jokavuotisiin syksyn kehityskeskusteuihin (ope-oppilas) sekä talvella pidettävän arviointikeksustelun yhteyteen, joka meillä pidetään yleensä tammikuussa. Viimeinen tsekkaus sitten joskus huhtikuulla.
Kokemusasiantuntija purki todella hyvin vanhemman näkökulmasta, mitä esim. varhaiskasvatuksessa tulee ottaa huomioon esim. päivittäisten asioiden avoimesta keskustelusta. Itsekin ajattelisin, että vasukeskustelun yhteyteen taitovalmennuksen tavoitteiden arviointi menisi sujuvasti. Avoin kommunikaatio puolin ja toisin helpottaa stressiä ja aikuiset voisivat paremmin tukea lasta.