Pienen lapsen mediataidot

Alle 3-vuotiaille tunne- ja turvataidot ensin

Tunne-elämä, tiedonhallinta ja sosiaalinen kehitys suuntaavat mediasuhdetta.

Pienten lasten mediakasvatus lähtee yleensä liikkeelle tunne- ja turvataidoista. On tärkeää, että lapsi oppii hahmottamaan median aiheuttamia kokemuksia ja ymmärtämään, mitkä mediasisällöt sopivat itselle.

Rauna Rahja toimi Mediakasvatusseurassa. Hänellä on pitkä kokemus mediakasvatustyöstä ja alan koulutuksesta. Seuraavissa videoissa Rauna valottaa pienten lasten mediataitojen oppimista. mediakasvattajan näkökulmasta.

Pienten lasten mediataitojen oppiminen

Mediatajun alkeita

1–2 -vuotiaalle taaperoikäiselle kuvamedia on muotojen, hahmojen ja äänien virtaa. Kolmiulotteisuuden ja kielen hahmottamisen myötä jo kaksivuotias alkaa tehdä oletuksia median ja todellisen maailman suhteesta.

Videon käyttö auttaa lasta ymmärtämään, että televisio-ohjelmia voidaan tallentaa ja katsoa uudestaan, jolloin he ymmärtävät, etteivät ohjelmissa nähdyt asiat ole välttämättä ”todellisia” live-esityksiä. 2-3-vuotias oivaltaa, etteivät mediasisällöt olekaan ikkuna maailmaan tai televisio maaginen laatikko, jossa pienoisihmiset asuvat.

Kuvallinen "kielioppi"

Alkeet kuvallisen median ”kieliopista” opitaan jo 3 - 5-vuotiaina: kameran zoomaus lähelle kohdetta ei tarkoita, että kohde kasvaa isommaksi, leikkaus otoksesta toiseen ei tarkoita sitä, että ensin nähty asia häviäisi.

Lapset oppivat myös erottamaan, mistä merkeistä voi tunnistaa, onko tv-ohjelma alkamassa vai loppumassa ja erottamaan joitain mainosten ja ohjelmien välisiä eroja muodollisella (formaalisella) tasolla.

Totta vai ei?

Tässä iässä lapset alkavat ymmärtää, että media on joskus totta ja joskus ei, ja osaavat jossain määrin arvioida esityksiä niiden fiktiivisyyden luonteen perusteella. Ajattelu on vielä hyvin konkreettisella tasolla ja päättely voi tapahtua satunnaisten piirteiden tai yksityiskohtien perusteella, minkä takia myös tulkinnat median tapahtumista, syistä ja seurauksista ovat kehittymättömiä.

Varhaislapsuudessa pysyvyyden ja syy-seuraussuhteiden ymmärrys on vaillinaista ja monimutkaiset hahmot ja juonenkäänteet sekoittavat lapsen hahmotusta.

Lähde: Salokoski-Mustonen, Median vaikutukset lapsiin ja nuoriin

Osallistu keskusteluun!

Mitä mieltä olet lastenpsykiatri Jukka Mäkelän (THL) kommentista:

"Jos lapsi istuu yksin babysitterissä avoinna olevan television ääressä tai makaa tuntikausia lattialla kilisevien ja kolisevien leluhärveleiden kanssa, hänen stressitasonsa jää liian alhaiseksi, eikä hänen aivojensa stressinsäätelyjärjestelmä pääse kehittymään. Mikään lelujen kilinä ei herätä lapsen aivoja ja aisteja samalla tavalla kuin vuorovaikutus toisen ihmisen kanssa", Mäkelä toteaa Helsingin Sanomien artikkelissa (HS 24.7.2014)

Takaisin: Helena Lehtimäki: Mediakasvatus 1 > 2. Media ja lapsen kehitys

Vastaa